Welcome to the jungle

Matka Saigonista Can Gioon sujui rattoisasti julkisilla kulkuneuvoilla liikkuen. Ensin otimme bussin, sitten lautan, ja sitten taas vielä pienemmän bussin. Molemmilla meillä oli rinkkojen lisäksi matkassa mukana vielä reppu, ja puikkelehtiminen kapeilla bussien käytävillä oli paikoitellen vähän ongelmallista. Mitä kauemmas päädyimme Saigonin keskustasta, sitä uteliaampia paikalliset kanssamatkustajat olivat meistä. Dunja saikin jo muutaman sulhasehdokkaan yhden suloisen mummelin kahdesta pojasta, jota mummeli kovasti hehkutti Dunjalle.

Paikan päälle päästyämme meitä odottivat sekä positiiviset että negatiiviset yllätykset. Listaamme tähän hieman viidakossa pehmenneitä päitä helpottaaksemme pros and cons-tyylisesti ilmiöitä joita kohdatessa se kauan odotettu kulttuurishokkikin nosti päätään.

Pros:

-ruoka työpaikkamme kanttiinissa on äärimmäisen maukasta ja sopivan hintaista (n. 1€/ateria)

-pienen alkujäätyilemisen ja ujostelun jälkeen kaikki työkaverimme ovat hitaasti lämmenneet meille ja ovat ottaneet meidät mukaan yhteisöönsä

-ottaen huomioon, että olemme Saigonin köyhimmässä kaupunginosassa ja täysin keskellä 35000 hehtaarin mangrovemetsää, työskentely- ja majoitustilat ovat yllättävän siistejä

-täällä on sähköt (!!!) ja suhteellisen siisti “kylpyhuone”, joskin epäsäännöllisen säännölliset vesi- ja sähkökatkokset aiheuttavat yhä pientä hämmennystä. Ensimmäisenä iltana saimmekin kokea romanttisen kynttiläillallisen viidakon ääniä kuunnellen ja suunnistaa pienen taskulampun avulla ulkokanttiinista takaisin majapaikkaamme, joka kätevästi sijaitsee Can Gion saaren ainoan ison tien toisella puolen.

kanttiini!

kanttiini!

Cons:

-kielimuuri. Sitä ei saa moukarillakaan madallettua. Kun yritimme tiedustella yhteyshenkilöltämme reittiohjeita läheiseen kylään, saimme vastaukseksi innostuneen selostuksen hänen vaimostaan ja vastasyntyneestä tyttärestään. (?!?)

-osasimme kyllä varautua lämpimiin oloihin, kun valitsimme matkakohteeksemme Vietnamin, mutta käydessämme nukkumaan ensimmäisenä iltana hyttysverkon alle 5cm ilmapatjojen päälle, ei paljoa nauruhermoja kutkuttanut kun tuntui että naamalla oli Saimaan verran hikeä ja kattotuuletin pyöri sellaisen 5 kierrosta minuutissa. Pääsipähän hetkeksi suomifiiliksiin kun lämpö hipoi saunan lukemia.

-ymmärrämme meidän työnkuvan ja tehtävänannon about yhtä sujuvasti kuin ymmärrämme vietnamin kieltä. Kyse piti siis olla ekoturismin tutkimisesta ja kehittämisestä vapaaehtoistyönä Can Gion mangrovemetsään, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Pieniä haasteita on aiheuttanut mm. se, että paikan johtaja ymmärtää sanoistamme lähinnä vain ‘tourism’, ‘development’ ja ‘management’, ja jo yllä mainittu perheestään kertova yhteyshenkilömme on ammatiltaan puunmittaaja, eikä siis luonnollisesti tiedä mitään turismista. Tällä hetkellä työn suhteen olemme omia pomojamme, sillä pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mitä voisimme tehdä (olettaen, että vastapuoli ymmärsi suunnitelmamme). Aiomme siis tehdä kattavan raportin kohteen kehitys- ja kasvumahdollisuuksista matkailun saralla eri analyysien ja näkökulmien kautta.

"typical day at the office"

“typical day at the office”

Elämän pieniä iloja on tuottanut ihanat pienet asiat, jotka yllättävät meidät juuri, kun suupielemme uhkavaasti alkavat nykiä maata kohti. Näitä ovat esim. ihana “to my two friends”-otsikoitu kirje jonka saimme vietnamilaiselta kämppäkaveriltamme, jossa hän google translatorin avulla kertoi lähtevänsä viikonlopuksi kotikyläänsä ja pahoitteli ettei voinut hengata kanssamme viikonloppua. Muita hauskoja piristeitä ovat paikalla pörräävät suloiset kolmen koplat: apinat, possut ja koiranpennut.

kuva

ajatus on tärkein!

Vietnamilainen kulttuuri on jo viikossa nöyrryttänyt meidät ja järisyttänyt länsimaista ajattelumaailmaamme positiivisella tavalla. Sen sijaan, että meitä pidettäisiin opiskelijoina ja “halpatyövoimana”, meidät onkin otettu vastaan lähes esimiestason konsultteina, ja tuntuu, että meidän näkemyksiä ja tietotaitoa arvostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Wow, tuntuu melkein epärealistiselta, että teemme nyt juuri sitä duunia mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluamme isona tehdä. Ollaan päivä päivältä yhä vakuuttuneempia siitä, että päätös lähteä Vietnamiin vapaaehtoistyöhön oli best everrr!

Väsyneet mutta onnelliset reissaajat kiittää ja kuittaa. ❤

Advertisements

3 thoughts on “Welcome to the jungle

  1. Sandra Suikkanen says:

    haha Dunja älä sit mee vietnamilaisen kaa naimisiin!!! 😉 toivottavasti siellä on jo vähän kylmempi kuin plus 40 astetta täällä on kylmää, sateista ja myrsky tulossa help! -.-

  2. Johanna says:

    Kuulostaa mainiolta. Lämpöön tottuu pelottavan nopeasti, kylmyyteen ei koskaan. Joten venyttäkää reissua suosiolla toukokuun alkuun.

  3. Mia says:

    Nyt vaan kaikkien Haaga-kurssien opit käyttöön niin hyvä tulee!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s