Semi kuumottava tilanne

Me pyhitettiin viime viikonloppu absoluuttiseen rentoiluun. Varattiin hotelli Can Gion toisesta päästä, ja perjantaina lähdettiin reput selässä paikallisbussilla kohti ilmastoitua huonetta ja kunnon sänkyä intoa puhkuen. What could go wrong?

No, ilmeisesti aikalailla kaikki. Työpaikalta saatiin paperilapulle vietnamiksi kirjoitettu hotellin osoite, jonka meille antoi aina yhtä luotettava perheestään puhuva puunmittaaja työkaverimme. Kysyttiin häneltä, onko tämä varmasti oikea osoite, ja jäämmekö tosiaan päätepysäkillä pois bussista. Vastaus kuului: “jee jee, ma houm niir theer”. Näillä mentiin.

Ensimmäinen moka tapahtui heti bussiin noustessa, emme ehtineet varmistaa bussikuskilta oikeaa pysäkkiä vaan meidät ahdattiin takapenkille reppujemme kanssa. Tässä vaiheessa, luotto omaan suunnistustaitoon ja saatuihin ohjeisiin oli kuitenkin vielä vahva. Matka riisipeltojen, mangrovemetsän ja pikkukylien keskellä huristellen meni rattoisasti. Muut matkustajat jäivät pikkuhiljaa pois kyydistä ja n. 20min päästä havahduimme keskellä ei mitään bussikuskin hätyyttelyyn. Okei, tämä oli vissiin päätepysäkki. Huomasimme heti että karttamme osoittamaa tietä ei tuntunut näkyvän missään ja lähdimme siis randomisti kävelemään isoimpaa mahdollista tietä eteenpäin. Ehdimme kävellä vain tovin, kun aurinko uhkaavasti painui horisontin taa ja tien molemmin puolin sojottavat hökkelit kävivät yhä pienemmiksi ja slummimaisemmiksi. Tajusimme pian, että olimme pahasti eksyksissä kaikki arvotavarat päällämme (kukas sitä osaisi rentoilla ilman tietokonetta, kännykkää tai passia…).

Poikkesimme moderneimman näköisen raflan sisäpihalle, olettaen että joku sieltä osaisi neuvoa meidät hotelliimme englanniksi. Meitä vastaan tuli heti raflasta random dude joka alko vilkkaasti selittämään jotain vietnamiksi. Sekunnissa kävi selväksi, että englanninkielistä apua ei tästä kylästä saisi. Näytimme hänelle pientä karttaamme ja paperilappusta, mihin puunmittaaja oli kirjoittanut mukamas oikean osoitteen. Hän vastasi meille selvällä vietnaminkielellä ja pieni paniikinpoikanen alkoi kyteä päässämme. Olimme siis keskellä ei mitään, pilkkopimeässä, ilman ketään joka meitä voisi auttaa. Tässä vaiheessa soitimme jostain hetken mielijohteesta puunmittaajalle ja tajusimme kuitenkin heti ettei siitäkään mitään hyötyä olisi ja suljimme puhelun. Hetken päästä hän soitti takaisin ja sanoimme että soitimme vahingossa (=by accident). Tästähän vasta riemu repesi, kun puunmittaaja rupesi toistelemaan sanaa accidee, accidee, accidee. Oletuksemme hänen hyödyttömyydestään osui siis aikalailla oikeaan. Hermoilun keskellä koimme hetken valaistumisen ja tajusimme soittaa paikalliselle ystävällemme, joka asuu Saigonissa. Pyysimme häntä selittämään ravintolan random dudelle vietnamiksi mihin halusimme päästä. Tästä alkoi hullu puhelinrumba, kun puhelinta kierrätettiin ihmiseltä ihmisille ja tilanteeseen yritettiin saada jotain selkoa.

Lopulta paikalle ilmestyi kaksi moottoripyörätaksia (autotaksejahan täällä peräkylässä ei ollut), joiden selkään meidän piti hypätä, vaikka paikallinen ystävämme epäili heidän rehellisyyttään eikä meillä ollut varmaa selvyyttä ymmärsivätkö he edes mihin halusimme mennä, varsinkin kun olimme jo ehtineet näyttää heille paperilappustamme, jonka osoite oli loppupeleissä jokin aivan muu osoite. Bussit olivat tässä vaiheessa jo lopettaneet kulkemisen, joten täysin pilkkopimeässä meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä moottoripyörien selkään ja toivoa parasta (sori äidit ja isit!).

Siinä sitten huristelimme taas kymmenisen minuuttia motskareiden kyydissä riisipeltojen keskellä, haaremihousut hulmuten, vaaleanpunaiset Hello Kitty kypärät päässä arvuutellen kohtaloamme. Tilanne nauratti ja itketti yhtälaisesti. Kun lopulta tajusimme saapuneemme oikean ja ainoan hotellin eteen, nousimme kyydistä huojuen ja hysteerisesti naureskellen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Oppipahan ainakin arvostamaan elämää taas astetta enemmän!

Vietnamin hurjapäät,

Mira & Dunja

Advertisements

One thought on “Semi kuumottava tilanne

  1. Mia says:

    Auts… matkailu kuulemma avartaa =)
    Kuulostaa kunnon seikkailulta!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s