Thunderstruck

Hei, nyt joku roti! Aika menee liian nopeesti. Tässäpä nyt kuitenkin fiiliksiä ja meininkejä viime viikoilta!

Supertaifuuni Haiyaniin henkisesti valmistautuessa törmäsimme sattumalta erilaiseen trooppiseen myräkkään hotellimme aulassa, nimittäin muihin suomalaisiin. Hämmennys oli molemminpuolista, ja siinä sitten alkukantaisesti toljotettiin toisiamme niinkuin koko suomen kieli olisi ollut oma salainen koodikieli josta joku muu oli päässyt vihille. Muutaman voimasanan ja hutiin menneiden kättelyiden jälkeen päätimme yhteistuumin tehdä sitä, mitä suomalaiset tekee parhaiten: mennä kaljalle. Illan aikana pääsimme purkamaan matkan varrella esiintyneitä kulttuurieroja ja niistä johtuneita kommelluksia erittäin ymmärtäväisille korville. Ilta huipentui paikalliseen rokkibaariin, missä hämmentävän hyvä cover-bändi esitti versionsa mm. Panteran, AC/DCn ja muiden legendojen biiseistä. Tämä ilta oli kyllä yksi reissun mieleenpainuvimmista, ja team VietBomb kiittää ja kumartaa Bravo Teamia (aka Badventuresia) huikeista hetkistä. See you in Finland!

illan selkein otos

illan selkein otos

que pasa

que pasa?

Työrintamalla on ollut mielenkiintoisia kommelluksia, jotka kuitenkin ovat aina olleet hintansa väärtejä. Täällä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mikään ei mene niinkuin olettaisi. Yleistä on, että esityspäivän lisäksi myös esityksen sisältö ja sijainti muuttuu alkuperäisestä vain muutamaa tuntia ennen h-hetkeä. Tässä kohtaa suomalainen työkulttuurimme saa henkisiä litsareita poskille, mutta saammepahan kultaakin arvokkaampia opetuksia ja kokemuksia siitä, millaista työskentely muissa maissa tai muiden kulttuurien parissa voi olla. Ja silti, AINA lähdemme esityksistä kuin naantalin auringot konsanaan, kun yleisönä toimineet opiskelijat ovat niin liikkiksiä antaen aplodeja ja hurrauksia joka käänteessä ja kiittäen meitä vuolaasti esityksen jälkeen. Tänä viikonloppuna orpokotiprojektimme jatkuu ja selvitämme muutaman uuden orpokodin tarpeita rahalliselle avustukselle ja kansainvälisille vapaaehtoistyöläisille.

Viime viikkoina on ollut sateisempi ja myrskyisämpi ilma kuin aiemmin reissullamme, joten olemme päässeet nauttimaan monista melkoisen virkistävistä sadekuuroista ja sydämenpysähdyttävistä ukkosenjyrinöistä. Osaamme ennakoida sateen tulon suht tarkasti pilvistä, ja olemmekin onneksemme usein ehtineet sateensuojaan ennen taivaan repeämistä. Jottei meininki olisi kuitenkaan liian luksusta, hotellihuoneemme ikkunat ja vessan katto tihuttaa vettä sisään sateella muistuttaen siitä, että olemme täällä maailman toisenkin puolen opiskelijoita opiskelijabudjetilla.

Nyt kun Saigon on jo koti, olemme vapaapäiviemme ratoksi kehitelleet ekskursioita läheisiin kyliin ja kummastelleet maailman menoa siellä. Tänään vuorossa oli Vietnamin sodan aikaiset guerillojen kaivamat Cu Chin tunnelit, joissa pääsimme itse kokeilemaan miltä tuntuu kontata kymmeniä metrejä kapeita maanalaisia pimeitä ja kosteita tunneleita pitkin. Me ollaan niin sissejä! Aikataulut ovat osuneet kohdilleen niin, että pääsemme joulukuussa kiertämään Vietnamia vähän laajemmin. Suunnitelmissa on koluta joulukuun alussa Mui Ne  ja Da Lat, ja joulun alla taas matkustetaan Nha Trangiin, kun vanhempamme tulevat moikkaamaan meitä tänne.

-Vietnamin sissi-alokkaat Mira ja “Dunjzica” (kuten Starbucks ymmärsi)

Ps. Oma ruisleipä kullan kallis! Ikinä ei olla mistään oltu niin onnellisia kuin muutamasta ruisleivästä jotka tuttavamme toi meille tällä viikolla vieraillessaan Saigonissa. Ennen olemme ajatelleet, että kunhan on voita leivän päällä niin asiat on hyvin, mutta nyt on kyllä todettu että kyllä se pelkkä leipä riittää.

Advertisements

Ex-viidakon tähtöset Saigonissa

Hello folks! Pahoittelumme hetkellisestä radiohiljaisuudesta, olemme olleet onnellisuusähkyssä Saigonissa reilun viikon ajan (hieronnat 5€, täydellinen kolmen ruokalajin italialainen menu 9€, murot, sähkö, yms…!!).

Long story short, asumme nyt pysyvästi Saigonissa, koska Can Gion viidakkoprojekti lässähti käsiin lukemattomista syistä joista mainittakoon esimerkiksi turhan tuttavalliset mieskollegat, ylitsepääsemätön kielimuuri, projektin yleinen etenemättömyys sekä monet muut kommellukset jotka vetivät vertoja edellisen postauksen kuumottavalle tilanteelle. Välillä tuntui, että meidän työnkuva muuttui kuin salkkareiden juonenkäänteet konsanaan. Meitä luonnollisesti harmittaa ettei kaikki mennyt niinkuin Strömsössä, mutta mistäs tämän olisi voinut aavistaa. Miljoona kokemusta ja monta elämänläksyä rikkaampina jatkamme kuitenkin reissuamme täyttä höyryä eteenpäin.

Matkamme Vietnamissa jatkuu vapaaehtoistyön merkeissä, sillä tulevilla viikoilla osallistumme projektiin, jossa kierrämme yliopistoissa kertomassa vapaaehtoistyön mahdollisuuksista ja jaamme myös omia kokemuksiamme siihen liittyen. Yliopistokiertueen jälkeen autamme paikallista vapaaehtoistyöjärjestöä kartoittamaan Saigonin orpokotien tarpeita kansainvälisille vapaaehtoistyöntekijöille. Saas nähdä saako meitä niiden nassukoiden luota enää lähtemään.

Pieni viidakkomoodi tässä näyttää vielä olevan päällä, kun pienen vesipisaran tipahtaessa olkapäälle ravintolan ilmastointilaitteesta reaktio on sähköshokkia vastaava ja jalkojen hipoessa toisiaan pöydän alla on helvetti irti kun pompataan pystyyn kuolemanpelästyneinä. Sen siitä saa kun Can Gion ajan ollaan tehty tuttavuutta mutanttiheinäsirkkojen, nyrkin kokoisten torakoiden, skitsahtaneiden apinoiden ja epäluonnollisen suurten rottien kanssa. Eeeeewww…

Koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin nauttikaa näistä erittäin hyvin meidän menoa kuvaavista otoksista. Klikkaa kuvat isommiksi!

Karvaisimmat työkaverimme Can Giossa

karvaisimmat työkaverimme Can Giossa

leirin pystytystä

leirin pystytystä

suomi-vietnam intensiivikurssi sähkökatkon ratoksi

suomi-vietnam intensiivikurssi sähkökatkon ratoksi

Tässä vielä parhaat palat Saigonin meiningistä, joka tuntuu nyt kodilta.

saigonin herkkuhedelmätori

saigonin herkkuhedelmätori

enough said!

enough said!

Ex-viidakon tähtöset ovat siis nyt onnellisesti “kotona” Saigonissa. Until next time!

-Tihvis & Suikero co

Ps. Supertaifuuni Haiyan jyllää tällä hetkellä pahasti jättäen järkyttävää tuhoa taakseen. Ollaan kuitenkin suhteellisen turvassa täällä Vietnamin eteläpäädyssä, eikä vaikutusalueen pitäisi yltää tänne asti muuta kuin rankkasateina. Ulkoministeriö on jo muistanut meitä viestein ja sähköpostein, joten olo on onneksi ihan turvattu. 🙂