Valkea joulu vietnamilaisittain

jingle bells, jingle bells...

jingle bells, jingle bells…

Riemukkaan jouluisat terveiset kaikille täältä Vietnamin napajäätiköiltä! Toivottavasti teidän joululomat sujuu mukavan rattoisasti syödessä ja viettäessä laatuaikaa sohvaperunana. Meilläkin vietetään valkeaa joulua, nimittäin valkoisten hiekkarantojen muodossa; tällä hetkellä majailemme vanhempiemme kanssa hieman yli 300 kilometrin päässä Saigonista rantakaupunki Nha Trangissa, jonka nimi tarkoittaakin juuri sopivasti valkoista hiekkaa. Vedettyämme muutaman hektisen sightseeing-päivän kotiväelle Saigonissa kaikille natsasi lähteä palvomaan aurinkoa, paikallismarkkinoita ja maaseudun idylliä Nha Trangin leppoisiin biitsitunnelmiin. Tämä entinen pieni kalastajakylä on nykyisin kukoistava turistikeskus kaikilla mukavuuksilla, minne vanhempamme päätyivät Aurinkomatkojen kautta ja niin päädyimme mekin perässä. Päällisin puolin perinteisen oloisesta rantakohteesta löytyy kuitenkin lähistöltä paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, kunhan kaivaa vähän pintaa syvemmältä. Näin olemme siis luonnollisesti tehneet.

Kuumia lähteitä, vilkkaita yömarkkinoita, kokkauskursseja, mutakylpyjä, tunnelmallisia pikkukyliä, 42-metrinen buddhapatsas… Nämä ja paljon muuta olemme viikossa ehtineet löytää Nha Trangista ja sen lähiympäristöstä. Kalastus on täällä yhä monien köyhempien asukkaiden elinkeino, ja sen vaikutus näkyy katukuvassa kaikkialla, meillä tietysti lähinnä merenelävien syömisenä ja kalastusalusten loputtomana kuvaamisena. Seafood-raflat eivät lopu täältä kesken! Uutena makuelämyksenä olemme kokeilleet strutsin lihaa – tilasimme tosin nautaa, mutta hei, virheitä sattuu kaikille. Ja hyväähän se oli. Äitimme ovat päässeet harjoittelemaan perinteisten vietnamilaisten ruoka-annosten kokkausta (sekä niiden tilaamista elekielellä), ja me vietimme jouluaaton melko tunnelmallisesti pyöräillen läheisten pikkukylien ja maaseudun halki sekä valmistaen oman jouluateriamme vietnamilaisittain, eli käsivoimin alusta loppuun saakka. Hauska fakta: erään kylän asukkaat kutsuivat hautausmaataan paradise resortiksi, koska tämä oli ainoa paikka missä oli täysin hiljaista ja rauhallista. “You check in but you don’t check out.” Ja eikun seuraavaa elämää odottelemaan. Ah, buddhalainen logiikka!

paradise resort

paradise resort

markkinamummeli

markkinamummeli

joulupöperöiden laitossa

joulupöperöiden laitossa

Maanantaina lennetäänkin sitten takaisin tuttuun Saigoniin muutamaksi päiväksi saattelemaan vanhempamme takaisin kotia päin ja viettämään uutta vuotta – jouluvalojen määrästä päätellen parhaat ilotulitukset löytynee sieltä! Riehakasta mutta turvallista uutta vuotta sinne Suomeenkin, ottakaahan lungisti!

kalastuspaatit

kalastuspaatit

Mira-tonttu & Dunja-tonttu

Advertisements

Sweet tides

HUOM! Tätä päivitystä saa lukea vain jos kuuntelee alla olevaa biisiä samalla ja virittäytyy meidän lomataajuuksille:

Heipparallaa Suomi! Pahoittelemme radiohiljaisuutta – kauniisti sanottuna melko epästabiili nettiyhteytemme on ilmeisesti myös päättänyt ottaa lomaa virastaan viime viikkoina ja on toiminut noin minuutin aikavälillä aina silloin tällöin. Opiskelijoina ajateltiin tietysti iskeä kiinni tähän porsaanreikään ja vaatia hyvityksenä ilmaista aamupalaa, eikäpä sattumoisin olla odotettu juuri huomiseen, jolloin meitä odottaa kahdeksan tunnin bussimatka takaisin Saigoniin. Fair is fair! Anyways, viimeiset kymmenen päivää ollaan vietetty tien päällä rantaparatiisi Mui Ne’ssa sekä vuoristokaupunki Dalatissa, joissa ollaan koettu muutamia reissun ylivoimaisesti parhaimpia fiilistelyhetkiä. Khyllä täällä kelpaa olla.

Koska Vietnamissa ei mikään mene niinkuin olettaa voisi, matkalla Saigonista Mui Neen ei edes tajuttu pahemmin yllättyä kun meidän bussi kolaroi snadisti rekan kanssa, mutta onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä (ja kuski rahalla). Kuuden tunnin matkan kahdella tauolla perinteisesti säntäiltiin ympäriinsä paniikissa kun vietnaminkielisestä kuulutuksesta ei otettu selvää että kuinka pitkä breikki oli kyseessä. Kaikki selkäkivut ja huolehtimiset olivat kuitenkin sen arvoisia, kun saavuimme Mui Neen; nuorten reppureissaajien suosimaan rantaparatiisiin ja rauhan tyyssijaan, jossa tuntui että synnyttiin uudelleen Saigonin hulinan ja metelin jälkeen. Täällä otettiin kirja käteen, laitettiin musiikkia soimaan ja löhöttiin rannalla (tai riippumatossa) jossain autuuden ja nirvanan välimaastossa. Illat kuluivat sitäkin leppoisammin eteläeurooppalaisessa lempiraflassamme ja nimensä veroisessa Chillout-kahvilassa, jonka nimesimme hyvin oikeutetusti paikalliseksi Bar Llamakseksi. Käytiin myös Mui Ne’n kuuluisilla hiekkadyyneillä ihailemassa auringonlaskua, ja adrenaliinipitoinen matka takaisin viritetyiden mopojen kyydissä vaaleanpunaista iltataivasta vasten ei varmasti kummaltakaan unohdu ihan pian. Tämän ajelun jälkitärinöissä tajusimme, että se oli varmaan yksi elämämme ikimuistoisimmista hetkistä.

Tässä muutamia otoksia Mui Ne’n rentoilusta, joiden kautta toivottavasti välittyy meidän tämänhetkinen lomafiilis:

fiilistelyä dyyneillä

fiilistelyä dyyneillä

kitesurffaajien luvattu maa

kitesurffaajien luvattu maa

iltateet Chilloutissa

iltateet Chilloutissa

Ja sitten. Long story short, maailmanhistorian ehkä pomppuisin ja koettelevin bussimatka Mui Ne’sta Dalatin vuoristoon (90km = 4,5 tuntia, takapenkki = virhe) on poltettu ikuisuuksiksi meidän mieliin, mutta Dalat on tehnyt siitäkin koko tuskastelun arvoisen. Tämä ilmastoltaan viileä ja muutenkin yllättävän epävietnamilainen vuoristokaupunki on monien kauniiden temppeleiden, vesiputousten ja havupuiden koti, ja paikalliset viilettävätkin iltaisin luonnollisesti toppatakeissa ja pipoissa. Täällä ollaan laitettu turistimoodi päälle, otettu kamerat kouraan ja koluttu läpi kaikki nähtävyydet. Alla kuvia, joista voitte pällistellä Dalatin luonnonkauneutta.

havumetsä + norsu = ?

havumetsä + norsu = ?

Datanla falls

Datanla falls

Nyt valmistaudutaan pikkuhiljaa palaamaan Saigonin melskeeseen, ja kokemaan reissun toinen kohokohta – nimittäin meidän vanhempien saapuminen Vietnamin lomalleen! Huisia!

Terkuin, ME!