Sweet tides

HUOM! Tätä päivitystä saa lukea vain jos kuuntelee alla olevaa biisiä samalla ja virittäytyy meidän lomataajuuksille:

Heipparallaa Suomi! Pahoittelemme radiohiljaisuutta – kauniisti sanottuna melko epästabiili nettiyhteytemme on ilmeisesti myös päättänyt ottaa lomaa virastaan viime viikkoina ja on toiminut noin minuutin aikavälillä aina silloin tällöin. Opiskelijoina ajateltiin tietysti iskeä kiinni tähän porsaanreikään ja vaatia hyvityksenä ilmaista aamupalaa, eikäpä sattumoisin olla odotettu juuri huomiseen, jolloin meitä odottaa kahdeksan tunnin bussimatka takaisin Saigoniin. Fair is fair! Anyways, viimeiset kymmenen päivää ollaan vietetty tien päällä rantaparatiisi Mui Ne’ssa sekä vuoristokaupunki Dalatissa, joissa ollaan koettu muutamia reissun ylivoimaisesti parhaimpia fiilistelyhetkiä. Khyllä täällä kelpaa olla.

Koska Vietnamissa ei mikään mene niinkuin olettaa voisi, matkalla Saigonista Mui Neen ei edes tajuttu pahemmin yllättyä kun meidän bussi kolaroi snadisti rekan kanssa, mutta onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä (ja kuski rahalla). Kuuden tunnin matkan kahdella tauolla perinteisesti säntäiltiin ympäriinsä paniikissa kun vietnaminkielisestä kuulutuksesta ei otettu selvää että kuinka pitkä breikki oli kyseessä. Kaikki selkäkivut ja huolehtimiset olivat kuitenkin sen arvoisia, kun saavuimme Mui Neen; nuorten reppureissaajien suosimaan rantaparatiisiin ja rauhan tyyssijaan, jossa tuntui että synnyttiin uudelleen Saigonin hulinan ja metelin jälkeen. Täällä otettiin kirja käteen, laitettiin musiikkia soimaan ja löhöttiin rannalla (tai riippumatossa) jossain autuuden ja nirvanan välimaastossa. Illat kuluivat sitäkin leppoisammin eteläeurooppalaisessa lempiraflassamme ja nimensä veroisessa Chillout-kahvilassa, jonka nimesimme hyvin oikeutetusti paikalliseksi Bar Llamakseksi. Käytiin myös Mui Ne’n kuuluisilla hiekkadyyneillä ihailemassa auringonlaskua, ja adrenaliinipitoinen matka takaisin viritetyiden mopojen kyydissä vaaleanpunaista iltataivasta vasten ei varmasti kummaltakaan unohdu ihan pian. Tämän ajelun jälkitärinöissä tajusimme, että se oli varmaan yksi elämämme ikimuistoisimmista hetkistä.

Tässä muutamia otoksia Mui Ne’n rentoilusta, joiden kautta toivottavasti välittyy meidän tämänhetkinen lomafiilis:

fiilistelyä dyyneillä

fiilistelyä dyyneillä

kitesurffaajien luvattu maa

kitesurffaajien luvattu maa

iltateet Chilloutissa

iltateet Chilloutissa

Ja sitten. Long story short, maailmanhistorian ehkä pomppuisin ja koettelevin bussimatka Mui Ne’sta Dalatin vuoristoon (90km = 4,5 tuntia, takapenkki = virhe) on poltettu ikuisuuksiksi meidän mieliin, mutta Dalat on tehnyt siitäkin koko tuskastelun arvoisen. Tämä ilmastoltaan viileä ja muutenkin yllättävän epävietnamilainen vuoristokaupunki on monien kauniiden temppeleiden, vesiputousten ja havupuiden koti, ja paikalliset viilettävätkin iltaisin luonnollisesti toppatakeissa ja pipoissa. Täällä ollaan laitettu turistimoodi päälle, otettu kamerat kouraan ja koluttu läpi kaikki nähtävyydet. Alla kuvia, joista voitte pällistellä Dalatin luonnonkauneutta.

havumetsä + norsu = ?

havumetsä + norsu = ?

Datanla falls

Datanla falls

Nyt valmistaudutaan pikkuhiljaa palaamaan Saigonin melskeeseen, ja kokemaan reissun toinen kohokohta – nimittäin meidän vanhempien saapuminen Vietnamin lomalleen! Huisia!

Terkuin, ME!

Advertisements

One thought on “Sweet tides

  1. Sukellus Asiaan saapuu Saigoniin. Olisi mielenkiintoista tavat teidät. Ottaisitteko yhteyttä suoraan sähköpostiimme mikäli olette kiinnostuneita. Olemme paikanpäällä 26.12-1.1

    Terveisin: Sukellus Asiaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s