Hong f*cking Kong

Ah, Hong Kong. Täällä ollaan jo, viimein, jälleen, whatever! Lentomatka Saigonista Hong Kongiin sujui erittäin rattoisasti rivillä 46 puolivälissä Cathay Pacificin jättikonetta, joka tuntui kuin bisnesluokalta konsanaan Kambodzan matkan jälkeen (mihin ne potkurit katosi? anteeksi kuinka monta riviä??) eikä siinä ehditty oikein edes kelailla että mitä tapahtuu ja minne ollaan menossa ja mistä ollaan lähdössä. Viikko Hong Kongissa alkoi hurjapäätaksikuskin kyydissä (tämä ainakin oli tuttua) ja uudenlaisen katukuvan pällistelyllä. Täällä ei paljoa kaksipyöräisiä näy eikä pärinää kuulu ja ollaan jo monesti jouduttu toteamaan että tietä EI kannata ylittää vietnamilaisittain, eli hitaasti ja silmät puolitangossa. Lisäksi meillä kesti muutama päivä totutella muutamiin pikkuseikkoihin, kuten valuuttaan (kaikki tuntuu älykalliilta ja nollia pitää aina pyöritellä päässä muutamaan kertaan ennen kuin sisäistää niiden merkityksen) ja ihmisten kanssa kommunikointiin, täällä kun kaikille voi puhua muullakin kuin elekielellä ja imitoinnilla. Ilmastokin tuntuu melko hytisyttävältä Saigonin kosteuden ja helteiden jälkeen. +15 astetta on meille yhtä kuin vapiseminen ja päällä toppi, pitkähihainen, fleece ja villahuivi. Tämä sen kun rohkaisee entisestään palaamaan Suomeeen.

papparaisten kaksintaistelu

tiukka matsi menossa

On ollut huikeaa lopettaa meidän reissu sen ansaitsemalla tavalla niin ihanan tunnelmalliseen ja eläväiseen paikkaan kuin Hong Kong. Tämä on yksi niistä kaupungeista, joista tuntuu saavan mitä vaan (paitsi rakkolaastareita, joita ollaan yritetty bongata tuloksetta) ja voi kävellä minne vaan ja löytää jotain pällisteltävää, oli se sitten katutaidetta, paikallisia arkipuuhissaan tai kaikennäköisiä härpäkekauppoja. Ollaankin otettu jalat alle ja kävelty randomisti minne huvittaa, ja liikkeellä ollaan oltu helposti sellaiset 9 tuntia/päivä. Mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa päivä aamuteellä ja paninilla Pacific Coffeessa ja seurata käynnissä olevia työpalavereita ja koululaisryhmien kokoontumisia. Satunnaisesti ollaan myös hypätty metroon tai Star Ferryyn vaihtelun vuoksi. Ja koska jotkin turistijutut on must, tehtiin tietysti retki näköalapaikalle Peakiin ja kuvattiin sataman skyline iltavalaistuksessa. Eipä tältäkään viikolta ole fiilistelyhetkiä puuttunut.

palanen katutaidetta

auringonlasku Peakillä

auringonlasku Peakillä

uuden vuoden koristeita

uuden vuoden koristeita

Voi Hong Kong. Olet tuntunut ihanan tutulta ja kotoisalta aasialaismeininkeinesi, ja on erittäin vaikeaa sisäistää että muutaman hassun tunnin päästä ollaan jo takaisin Suomessa. Pakkaaminen aamulla tuntui sujuvan ihan epäluonnollisen helposti ja nopeasti ja molemmilla on meinannut nousta vähän tippa linssiin tänään kerran jos toisenkin päivän viilettäessä ohi. Istutaan juuri lentokentällä tekemässä tätä postausta, aivan kuin istuttiin kirjoittamassa ensimmäistä postausta ihan täpinöissä Helsinki-Vantaan lentokentällä muutama kuukausi sitten. Ei tässä voi olla tuntematta miten ympyrä on sulkeutunut. Takaisin lähdetään eri ihmisinä, takana juuri niitä kokemuksia mistä unelmoitiin tätä reissua suunnitellessa. Fiilis on tällä hetkellä surullisenhaikeanmalttamattomanhyperaktiivisenherkäntyynen sekoitus. Joten pistetään teille Suomen päästä vielä kattavat jälkifiilistelyt kunhan ollaan saatu vähän perspektiiviä ja ajatuksia koottua. Mutta, for now…

…until we meet again, Asia.

Advertisements

24 tuntia Kambodzassa

Angkor Wat-passit

Angkor Wat-passit

Tällä viikolla teimme nopeasti päätetyn ja kauan odotetun täsmäiskun Kambodzaan. Lennettiin Keski-Vietnamista Siem Reapiin Angkor Watin upeat temppelit mielessämme. Kun checkasimme sisään lennolle, ilmoitettiin istumapaikoiksemme keskellä oleva rivi 8. Emme kuitenkaan täpinöissämme tajunneet, että rivi 8 oli tosiaan oikeasti pienen pienen potkurikoneen keskipiste, josta pystyimme kätevästi seuraamaan hasardisti pyöriviä potkureita. Pienen alkupanikoinnin ja muutaman voimasanan jälkeen matka sujui kuitenkin yllättävän smoothisti. Jotta tämä matka Magic School Busilla ei kuitenkaan katkaisisi meidän jo perinteeksi muodostunutta ‘mikään-matka-ei-ikinä-mene-niinkuin-odottaa-voisi’-traditiota, niin Kambodzan päässä meitä odotti äänekäs ja kaoottinen viisuminhankintahärdelli ja jotain mikä näytti passihuutokaupalta. Käteistähän meillä oli luonnollisesti matkassa yhteensä vain n. 5€, ja sekin vietnamin dongeina, koska oletimme että lentokentällä voisi nostaa rahaa tai maksaa kortilla. Olimme väärässä. Niiiiiiin väärässä. Viisumimaksu vain dollareina ja kentän ainoa automaatti ei toimi. Ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi jättää passimme virkapukuiselle miehelle, ja kävellä passitta ja viisumitta kentän ulkopuolelle (maalaisjärjen ja lain vastaisesti) nostamaan rahaa pankista ja palata sitten passihuutokauppaan. Täytettyämme viisumihakemukset, annoimme ne käsiteltäväksi liukuhihnamaiselle työntekijäketjulle; näimme vain vilauksia passeistamme niiden edetessä kädestä käteen leimojen ja nitojien viuhuessa. Ketjun päässä oli puhelintaan selaileva nainen, joka sitten etunimeltä huuteli ihmisten nimiä ja melkein heitteli passeja viisumeineen odottelevaan väkijoukkoon.

välipalakookos tuktukissa

välipalakookos tuktukissa

tuktuk-kuskin kotihoodit

tuktuk-kuskimme kotihoodit

Lentokenttäkuumotuksien jälkeen Siem Reap oli yllättävän turvallisen ja viihtyisän oloinen pikkukaupunki, jota käveltiin ympäri ämpäri parhaamme mukaan sen yhden illan aikana mikä meillä oli Kambodzassa käytettävissä. Tämän illan aikana söimme ehkä yhdet reissun parhaimmista pöperöistä kun maistoimme Lok Lakia ja Khmer kanacurrya, jotka ovat perinteisiä Kambodzalaisia annoksia. Siem Reapin keskusta-alueen kadut olivat ihanan selkeästi nimetty: Pub Street ja Street 1-27. Pub Street oli n. 50m pitkä reppureissaajien suosima bilekatu, jonka varrelle mahtui monenmoista menomestaa, ja josta kuuluvat iloiset huudahdukset kaikuivat pitkälle Siem Reapin yöhön.

katutanssit

katutanssit

Koska meillä oli vain yksi ilta ja yksi päivä käytettävissä Kambodzan maaperällä, niin päätimme ottaa lyhyestä ajasta kaiken irti (lue: Siem Reapin yö + 2h unta + 5.00 lähtö temppeleille + 10h kävelyä Angkor Watissa). Vuokrasimme siis itsellemme päiväksi tuktukin, joka toimi limusiininamme kukonlaulusta auringonlaskuun. Näimme auringon nousevan kompleksin suurimman temppelin, Angkor Watin, takaa. Tästä alkoi aarteenmetsästyksenomainen ajojahti temppeliltä toiselle kameran laulaessa. Nämä muinaiset osittain raunioituneet temppelit jättivät meidät haukkomaan henkeämme (ihan kirjaimellisestikin, näkisittepä ne loputtomat portaikot…) ja tuntemaan olomme ihan pikkuriikkisiksi mahtavan kokoisten temppeleiden rinnalla. Temppelirumban jälkeen meille jäi sopivasti tunti luppoaikaa ennen lentokentälle siirtymistä, joten käytimme senkin hyödyksi ja pyysimme tuktuk-kuskiamme ajelemaan ympäri Siem Reapin maaseutua. Meidän silmiin se näytti yllättävän erilaiselta kuin Vietnamissa, vaikka ihmiset olivatkin yhtä hymyileväisiä ja lapset juoksivat iloisesti vilkuttaen tuktukimme perässä.

May we introduce Angkor Wat, ladies and gentlemen:

Rakensimme oman kivikasan onnea tuomaan.

rakensimme oman kivikasan onnea tuomaan

...ja siitä vähän osviittaa kuinka vanhat temppelit on kyseessä.

…ja siitä vähän osviittaa kuinka vanhat temppelit on kyseessä

uskomattomat yksityskohdat!

jaksaa jaksaa!

Huhhuh, edelleenkin jaksaa ihmetellä Angkor Watin upeutta. Nyt olemme taas Vietnamin kodissamme, eli Saigonissa, viettämässä viimeisiä päiviä tässä maassa, johon olemme jo vahvasti kiintyneet. Edessä on onneksi kuitenkin vielä Hong Kong, jonne lennämme maanantaina ennen Suomeen paluuta. Tasan viikon päästä tähän aikaan olemmekin jo juuri päässeet kotiin. A-P-U-A.

Temppeliritarit kiittää ja kuittaa.

Lempparihetket

Eka ilta Saigonissa. Vaikka takana oli pitkät lennot, ekan illan fiilis oli sanoinkuvailematon, kun istuttiin katukeittiössä paikallisten vapaaehtoisten kanssa. Samalla saatiin ekat makuelämykset vietnamilaisista herkuista ja tehtiin tuttavuutta Saigonin sykkeeseen ensimmäistä kertaa. We’re finally here, tää tuntui juuri siltä mitä oltiin monta kuukautta jo odotettu ja intoiltu.

Ensimmäinen länkkäriateria Can Gion työn jälkeen. Se fiilis, kun juo ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kylmää juomaa (ja vieläpä kokista) ja sai ruuaksi jotain muuta kuin riisiä, munakasta tai nuudelikeittoa. Ja voi vimpula, saatiin vielä kaupan päällisiksi suklaaunelmajälkkäri, joka vei meiät hetkeks taivaaseen.

Unelmainen uima-allas Saigonissa. Löydettiin kuin löydettiinkin Saigonin keskustasta yks paikka, mihin ei mopojen töötit kuulu, eikä kaduilta huudella ‘manicuu pedicuu massaa’ tai ‘motobike, motobike’. Upean vehreällä alueella sijaitseva uima-allaskeidas, joka tuntui olevan muutaman muunkin Saigonin vilskeestä taukoa tarvitsevan länkkärin salainen pakopaikka. Täällä vierähti helposti tunti jos toinenkin onnellisesti paistatellen. Definitely meidän hiljainen salapaikka.

Dunjan synttäripäivä. Hyvää ruokaa, hyvät hieronnat ja sitäkin ihanampi ilta Saigonin korkeimman rakennuksen skybaarissa. Lasku baarista oli yli kaksi miljoonaa, päätelkää loput.

Kotimatka Mui Nen hiekkadyyneiltä. Maailman kauneimpaa vaaleanpunaisen sävyissä kirjailevaa auringonlaskua vasten ajeleminen hiekkadyyneiltä takaisin majapaikkaan hurjapääkuskien kyydissä. Siinä kyyneleet vieri kummallakin poskilla, osittain vauhdista mutta enimmäkseen onnesta. Louis Armstrongin sanoin, what a wonderful world.

Vuoren huipulle kiipeäminen. Dalatissa lähdettiin uhkarohkeina kiipeämään vuorta pitkin meneviä rappusia ylöspäin. Loppua ei näkynyt, mutta tiesimme että ylhäällä oli temppeli ja hienot näkymät. Kun vihdoin pääsimme viimeiselle tasanteelle ja istuttiin hetkeksi fiilistelemään, tajuttiin että se oli ensimmäinen kerta kahteen kuukauteen kun oltiin täysin hiljaisessa paikassa. Oltiin ainoat koko mestassa. Siisti fiilis!

Vanhempien yllättäminen lentokentällä. Tultiin salaa vanhempiamme vastaan lentokentälle, kun he matkasivat tänne joulunviettoon. Tunteet oli luonnollisesti pinnassa kun pääsi halimaan omaa äitiä ja isiä pitkästä aikaa. Saimmekin aikaan pienen spektaakkelin lentokentällä kun rynnittiin väkimassojen läpi tervehtimään porukoita. Tästä alkoi kahden viikon mittainen joululomailu rakkaassa seurassa.

Uusi vuosi saigonilaisittain. Vietettiin uusi vuosi huippuseurassa, tutustuttiin Sukellus Asiaan -blogin pitäjiin ja syötiin Saigonin lempiraflassamme. Sekalainen sakkimme suuntasi vielä Saigonin yöhön, jossa nautittiin muutamat bisset katukeittiössä, laskettiin uuden vuoden countdownit, keikutettiin vähän diskossa, nautittiin muutamat bisset, levähdettiin kevätkääryleiden äärellä, nautittiin muutamat bisset, ja metsästettiin vielä auki olevaa menomestaa, mutta kun todettiin lähes ainoan aukiolevan paikan olevan pieni elintarvikekiska, ostettiin sieltä vielä matkabisset ja käppäiltiin nukkumaan. Voi niitä oloja seuraavana päivänä.

Halong Bay. Tämä luonnonihme tuhansine pikkusaarineen, tippukiviluolineen ja kelluvine kalastajakylineen on noussut tähän astisen reissun suurimmaksi elämykseksi. Täällä mentiin monta kertaa ihan sanattomaksi eikä tiedetty miten päin olla kun meitä ympäröi niin uskomattomat maisemat. Kun istuskeltiin pienen risteilylaivamme hytin parvekkeella musiikin siivittämänä ja usvaiset maisemat lipui ohi, tuntui että naamalle oli läntätty pysyvästi euforinen hymy. Sellainen oli meidän pieni pala taivasta.

melontavalmiudessa

melontavalmiudessa

Vitsi, on meillä ollut kyllä ihan huikea reissu. Tähänhän nämä lempparihetket ei kuitenkaan jää, vaan ne saa jatkoa jo heti huomenna, kun suuntaamme kohti Kambodzaa ja Angkor Watin temppeleitä. Malttaakohan sitä tänä yönä nukkua ollenkaan…

Miten me reissataan?

Kamat. Matkassa mukana kulkee rinkka, reppu ja “käsilaukku”. Reppu toimii hyvin päiväreissuilla, ja käsilaukku roikkuu olalla lähes kokoajan. Käsilaukussa aina mukana käsidesi, savetteja, lääkkeitä ja paikallisilla sim-korteilla varustetut rämäpuhelimet (tuttavallisemmin ‘viidakkopuhelimet’). Tämän reissun ehdottomiksi must-tavaroiksi on muodostunut korvatulpat, kuulokkeet, ylimääräinen kangaskassi, maitohappobakteerit, rinkan flightbagi, multiple entry viisumi, jeesusteippi, joka tarvittaessa korjaa jopa särkyneen sydämen, ja huivi, joka toimii mm. lämmikkeenä, silmälappuina, pimennysverhoina jesariin yhdistettynä ja hiuskoristeena. Mukana kulkee myös melko kattava repertuaari lääkkeitä ja hygieniatarvikkeita. Löhöpäivien pelastajiksi on muodostunut tv-kaistatunnarit (nimim. uusia Twin Peaks ja Sinkkis jaksoja odotellen…), hyvä musiikki, tetris ja yökkärit. Rinkkamme ovat selvästi laihdutuskuurilla, sillä ne tuntuu painavan kokoajan vähemmän, vaikka tuliaisia ja muita shoppailuja on kertynyt salakavalasti matkan varrelta. Mikähän niiden salaisuus on?

Safka. Reissusta on tullut aikamoinen kulinaristinen seikkailu kokkikursseineen kaikkineen. Pääasiassa syömme vietnamilaisia herkkuja, mutta irtiottoina välillä intialainen ja länkkäriruoka. Satunnaisia suklaapatukoita yömyöhään sängyssä syötäviksi. Raflat bongataan usein Tripadvisorista tai tuttujen suosituksista. Suurimmat hutilyönnit on helppo minimoida maalaisjärjellä, mutta niitäkin sattuu silloin tällöin. Esim. paljon kehutun vietnamilaisen kahvin ansiosta olemme olleet jo kaksi kertaa melko rajusti kipeinä.

Totuudenmukaista mainontaa, kerrankin!

Totuudenmukaista mainontaa, kerrankin!

Liikkuminen.  Siirtymisen koittaessa rinkan pakkaaminen kestää tässä vaiheessa reissua enää muutaman hyvän pakkausbiisin verran (lemppareina ehkä The Melodicin On My Way tai Charles Bradleyn The World Is Going Up In Flames). Paikasta toiseen siirtyminen täysvarustus päällä käy usein paikallisbusseilla. Niillä kulkeminen on halpaa ja matkan varrella on lähes poikkeuksetta upeita maisemia. Bonuksena vielä se, että pääkin pysyy matkassa, eikä niin helposti unohda missä päin Vietnamia sitä ollaan. Nyt kun majapaikat ovat loppureissusta vaihtuneet tiuhempaan tahtiin, ajan- ja paikantaju on välillä ollut vähän hakusessa. Vietnamin ollessa erittäin pitkulainen maa, pisimmät välimatkat (esim. Saigon – Hanoi) kestäisi bussilla n. 27h, joten ne menemme suosiolla lentäen. Kaupunkien sisällä kuljemme pääosin kävellen, ellei nälkäisyys tai ähkyisyys vaadi taksikuljetusta.

24h ruuhka-aika

24h ruuhka-aika

Mihin mennään. Sinne minne huvittaa. Alkumatkasta olimme työn puolesta sidottuina pääosin Saigoniin, mutta nyt töiden loppuessa suunniteltiin oma Vietnamin kiertomatka päähänpistojen, extempore lennonvarauksien ja jo Suomessa mehusteltujen oh-my-god-must-see-this kohteiden pohjalta. Näin saimmekin aikaan melko kompaktin ja toimivan Saigon-Hanoi-Halong Bay-Danang-Hoi An-Kambodza-Danang-Saigon-Hongkong reitin piirrettyä kartalle. Ja kyllä, Kambodza. Koska me ei voida olla näkemättä Angkor Watin temppeleitä kun kerta ollaan kivenheiton päässä. Tavallaan.

Henkinen hyvinvointi. Riippuu usein siitä, kuinka riskialtis päivän plääni on ollut (=mitä enemmän suunnittelee, sitä enemmän se voi kusta). Päätimme jo ennen reissua, että pidämme tarpeen tullen pienen debriefing palaverin. Nämä istunnot nimettiin tarkemmin ‘päivän 15-minuuttisiksi’, joissa aiheet vaihtelee reissusuunnitelmien teosta koti-ikävän purkuun ja reissufiilistelyistä miesasioihin. Usein hoidetaan bissen tai suklaan ääressä. Aikamääre nimestä huolimatta on joustava, saattaa kestää bissestä viiteen tuntiin.

joskus vedetään tyylilläkin

joskus vedetään tyylilläkin

Millaista on arkemme? Jonain aamuina unohdamme olevamme reissun päällä lainkaan, ja jonain aamuina sitä taas unohtaa että on ikinä Suomessa asunutkaan. Muutama(hko) aamu on alkanut ‘Good Morning Vietnaaaam’ -toitotuksilla ikkunasta. Aamusuihkut ovat aina yhtä yllättäviä, joskus vettä ei tule, sitä tulee liian vähän, sitä tulee liikaa, sitä tulee väärästä letkusta, sitä vuotaa katosta, se on liian kuumaa tai kylmää, se lainehtii tai se haisee viemäriltä. Näiden seikkojen mukaan annetaan arvosana aamusuihkun senpäiväiselle toimivuudelle, kuten myös arvioidaan yleisten käymälöiden siistiys/karmivuusaste (3:sta ylöspäin=ovi, 5:sta ylöspäin=jotain muuta kuin reikä maassa, 8:sta ylöspäin=vessapaperi). Aamupala usein syödään majapaikassa, ja se koostuu lähinnä lukemattomista kupeista teetä, vesimelonisiivuista ja paahtoleivästä. Satunnaiset juustoviipaleet ovat melkoista luksusta. Työpäivinä ilmestyttiin sovittuun paikkaan sovittuna aikana, ja toivottiin että sinä päivänä muutkin pitävät sovituista asioista kiinni. Vapaapäivinä tehdään tasan mitä huvittaa, kävellään ympäriinsä päättömästi, bongataan kivoja kahviloita, istutaan puistoissa, käydään uimassa, kirjoitetaan blogia, yms…