24 tuntia Kambodzassa

Angkor Wat-passit

Angkor Wat-passit

Tällä viikolla teimme nopeasti päätetyn ja kauan odotetun täsmäiskun Kambodzaan. Lennettiin Keski-Vietnamista Siem Reapiin Angkor Watin upeat temppelit mielessämme. Kun checkasimme sisään lennolle, ilmoitettiin istumapaikoiksemme keskellä oleva rivi 8. Emme kuitenkaan täpinöissämme tajunneet, että rivi 8 oli tosiaan oikeasti pienen pienen potkurikoneen keskipiste, josta pystyimme kätevästi seuraamaan hasardisti pyöriviä potkureita. Pienen alkupanikoinnin ja muutaman voimasanan jälkeen matka sujui kuitenkin yllättävän smoothisti. Jotta tämä matka Magic School Busilla ei kuitenkaan katkaisisi meidän jo perinteeksi muodostunutta ‘mikään-matka-ei-ikinä-mene-niinkuin-odottaa-voisi’-traditiota, niin Kambodzan päässä meitä odotti äänekäs ja kaoottinen viisuminhankintahärdelli ja jotain mikä näytti passihuutokaupalta. Käteistähän meillä oli luonnollisesti matkassa yhteensä vain n. 5€, ja sekin vietnamin dongeina, koska oletimme että lentokentällä voisi nostaa rahaa tai maksaa kortilla. Olimme väärässä. Niiiiiiin väärässä. Viisumimaksu vain dollareina ja kentän ainoa automaatti ei toimi. Ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi jättää passimme virkapukuiselle miehelle, ja kävellä passitta ja viisumitta kentän ulkopuolelle (maalaisjärjen ja lain vastaisesti) nostamaan rahaa pankista ja palata sitten passihuutokauppaan. Täytettyämme viisumihakemukset, annoimme ne käsiteltäväksi liukuhihnamaiselle työntekijäketjulle; näimme vain vilauksia passeistamme niiden edetessä kädestä käteen leimojen ja nitojien viuhuessa. Ketjun päässä oli puhelintaan selaileva nainen, joka sitten etunimeltä huuteli ihmisten nimiä ja melkein heitteli passeja viisumeineen odottelevaan väkijoukkoon.

välipalakookos tuktukissa

välipalakookos tuktukissa

tuktuk-kuskin kotihoodit

tuktuk-kuskimme kotihoodit

Lentokenttäkuumotuksien jälkeen Siem Reap oli yllättävän turvallisen ja viihtyisän oloinen pikkukaupunki, jota käveltiin ympäri ämpäri parhaamme mukaan sen yhden illan aikana mikä meillä oli Kambodzassa käytettävissä. Tämän illan aikana söimme ehkä yhdet reissun parhaimmista pöperöistä kun maistoimme Lok Lakia ja Khmer kanacurrya, jotka ovat perinteisiä Kambodzalaisia annoksia. Siem Reapin keskusta-alueen kadut olivat ihanan selkeästi nimetty: Pub Street ja Street 1-27. Pub Street oli n. 50m pitkä reppureissaajien suosima bilekatu, jonka varrelle mahtui monenmoista menomestaa, ja josta kuuluvat iloiset huudahdukset kaikuivat pitkälle Siem Reapin yöhön.

katutanssit

katutanssit

Koska meillä oli vain yksi ilta ja yksi päivä käytettävissä Kambodzan maaperällä, niin päätimme ottaa lyhyestä ajasta kaiken irti (lue: Siem Reapin yö + 2h unta + 5.00 lähtö temppeleille + 10h kävelyä Angkor Watissa). Vuokrasimme siis itsellemme päiväksi tuktukin, joka toimi limusiininamme kukonlaulusta auringonlaskuun. Näimme auringon nousevan kompleksin suurimman temppelin, Angkor Watin, takaa. Tästä alkoi aarteenmetsästyksenomainen ajojahti temppeliltä toiselle kameran laulaessa. Nämä muinaiset osittain raunioituneet temppelit jättivät meidät haukkomaan henkeämme (ihan kirjaimellisestikin, näkisittepä ne loputtomat portaikot…) ja tuntemaan olomme ihan pikkuriikkisiksi mahtavan kokoisten temppeleiden rinnalla. Temppelirumban jälkeen meille jäi sopivasti tunti luppoaikaa ennen lentokentälle siirtymistä, joten käytimme senkin hyödyksi ja pyysimme tuktuk-kuskiamme ajelemaan ympäri Siem Reapin maaseutua. Meidän silmiin se näytti yllättävän erilaiselta kuin Vietnamissa, vaikka ihmiset olivatkin yhtä hymyileväisiä ja lapset juoksivat iloisesti vilkuttaen tuktukimme perässä.

May we introduce Angkor Wat, ladies and gentlemen:

Rakensimme oman kivikasan onnea tuomaan.

rakensimme oman kivikasan onnea tuomaan

...ja siitä vähän osviittaa kuinka vanhat temppelit on kyseessä.

…ja siitä vähän osviittaa kuinka vanhat temppelit on kyseessä

uskomattomat yksityskohdat!

jaksaa jaksaa!

Huhhuh, edelleenkin jaksaa ihmetellä Angkor Watin upeutta. Nyt olemme taas Vietnamin kodissamme, eli Saigonissa, viettämässä viimeisiä päiviä tässä maassa, johon olemme jo vahvasti kiintyneet. Edessä on onneksi kuitenkin vielä Hong Kong, jonne lennämme maanantaina ennen Suomeen paluuta. Tasan viikon päästä tähän aikaan olemmekin jo juuri päässeet kotiin. A-P-U-A.

Temppeliritarit kiittää ja kuittaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s